Niinpä niin, kaikki ihana vain loppuu aikanaan.

Kai se työntekokin alkaa maistua, kun sen makuun vain kunnolla pääsee. Mutta, tänään vielä nautin helteistä ja vapaasta, jonka voin käyttää liikkumiseen. Alan olla taas entisessä kunnossani, joten innostuminenkin alkaa jo haitata kuntoutumistani. Siis en meinaa malttaa olla poissa lenkkipoluilta enkä jumppasalilta. Maanantaina kuitenkin pidin täydellisen lepopäivän, joten nyt taas täysillä jumppaa ja lenkkiä, kunnes lauantaina koittaa toinen tämän viikon lepopäivä. Viime ja toissaviikolla pidin vain yhden lepopäivän viikossa. Ei saa ahnehtia liikaa, sanoisi joku viisas, jonka sanoja en aina jaksa kuunnella.

Toivottavasti työpaikalla ei taas ole hirveä hönkä päällä, ettei mene heti hermot. Toivoisin voivani aloittaa työt sillä tavalla hiljaa, etten heti tunne olevani korvaamaton. Mieluiten voisin olla pari viikkoa koko työyhteisön heikoin lenkki... Ellen sitten jo ole sitä.

No mutta, tästä eteenpäin omaa itseä kuunnellen.