Niin siis, oli tosiaan turhan aikaista hihkua, mutta niin vain on aina ollut tapani.

Eli eilen iltapäivällä taas nousi kuume, joten tässä sitä sitten taas ollaan. Tämäkään lääke ei siis ilmeisesti pure. Ei voi mitään. Alan olla kyllä uskomattoman turhautunut jo tähän sairastamiseen.

Eli taas sitten maanantaina vinkumaan lisää sairauslomaa ja marssimaan verikokeisiin ja keuhkokuvaan. Ei kovin hienoa. No, minkäs tälle teet. Kärsivällisyyttä tässä kyllä tarvitaan. Kaiken lisäksi nokkanikin on alkanut vuotaa. Tähän asti vain keuhkot ja kurkku ovat olleet kovilla. Nyt sitten on pääkin tukossa. Hohhoijaa. Ei tervettä päivää...

Jaa-a, ei kai tässä auta muu kuin jatkaa kirjojen lukemista ja sisällä oleilua. Olen kyllä aina silloin tällöin yrittänyt käydä vähän ulkona kävelemässä, mutta mistään lenkistä on ihan turha haaveilla. En edes muista, koska olisin ollut näin pitkään liikkumatta yhtäjaksoisesti. Mutta kun ei pysty, niin ei pysty.

Jotain muutosta (mieluiten parempaan suuntaan) odotellessa...