Ai että on hienoa, kun aurinko tunkee sisään ikkunoista. Pakkasta on silti melkein kymmenen astetta.

Yksi tapaaminen siirtyi myöhemmäksi tänään, joten nyt on luppoaikaa. Tosin se tietää sitä, että työpäivä venyy piiiiiiiiiiiiiitkäksi. No, ei nyt auta. Viikonloppu on kuitenkin vapaa töistä, joten en viitsi valittaa.

On muuten mennyt melkein viikko, etten ole ollut töistä sairauslomalla. En itseni enkä lasten takia. Hyvinhän tämä taas alkaa sujua. On kuitenkin aina huono omatunto, kun joutuu syystä tai toisesta soittamaan aamulla töihin, etten nyt oikein pystyisi. Sairastaahan tietenkin saa, mutta tekemättömät työt painavat joka tapauksessa päälle.

Terveyttä olen siis taas saanut. Kunpa sitä riittäisi. On hienoa jaksaa tehdä asioita kunnolla.