Juuri nyt tuntuu siltä, että on aivan kamalaa vain olla. En todellakaan olisi uskonut, että päästän koskaan tuollaista suustani. Ilmeisesti siis vapaa on mennyt toteen... Heh. Ei mutta, ulkona aika menisi hienosti, jos siellä vain tarkenisi olla. Olen kyllä yrittänyt, mutta eivät pakkanen ja viima innosta sinne pitkäksi aikaa jäämään.

Enkä toki ole ollut laiska, olen siivonnut ja puunannut paikkoja. Jotenkin olen kai liian innostunut taas töistäni, mikä on oikeastaan aika hälyttävää. Olen koko syksyn ja talven valittanut, että haluaisin tehdä vähemmän töitä. Nyt, kun olen vihdoin saanut työrauhan, olen alkanut taas nauttia työstäni. Oikein odotan, että pääsen huomenna töihin. Tämä alkaa olla vaarallista taas. Nyt vain pitäisi taas pistää asiat tärkeysjärjestykseen.

Noh, tänään ainakin yritän taas tehdä lasten kanssa jotain kivaa. Eilen kävimme uimassa ja hömpötimme kotona kaikenlaista. Ehkä tänään pitää tehdä jotain samansuuntaista. Minulla vain on niin paljon virtaa, että sitä pitäisi mielestäni käyttää johonkin tuottavaan. Naurettavaa, että päästän mitään tuollaista suustani. Aivan niin kuin lapsiin pantu aika ei olisi tuottavaa... Mikä minusta on tullut?