Onpahan pitänyt kiirettä, vaikken paljon mitään ole valmiiksi saanutkaan.

Alanvaihto kummittelee joka päivä mielessä. Ehkä on vain tosiaan hypättävä, jos aikoo järkensä ja terveytensä säilyttää. Pari yötä on tällä viikolla mennyt niin, että olen herännyt kesken unien enkä ole enää saanut unenpäästä kiinni, kun työasiat ovat alkaneet murehduttaa.

Erään yrittäjän kanssa juttelin. Hän sanoi, että näyttäisi ja kuulostaisi siltä, että kaikilla on samoja ongelmia nykyään. Hän jatkoi, että on se vain ihanaa, kun saa olla oman itsensä pomo eikä tarvitse kuunnella pomojen hiillostamista. Heh, olen koko viikon miettinyt, miten uskaltaisin panna oman yrityksen pystyyn. Ja juttelin siis tämän yrittäjän kanssa vasta tänään. Ehkä minun pitää tehdä jotain asian eteen eikä vain miettiä.

Mutta miten sitä uskaltaisi? Ihan vain itsensä työllistääkseen pitäisi olla jonkin verran rahaa, ettei tarvitsisi velkapääomalla tehdä hankintoja, kun tuskin ihan heti alkaa palkka juosta niin, että velkaa saisi lyhennettyä. Ja velkaa on opinnoista, asunnosta ja autosta jo muutenkin tarpeeksi.

Silti, on minun mietittävä, mihin loppuelämäni kulutan...