Olin lasten kanssa uimassa. Kun me lähdimme hallille, oli ilma ihan harmaa ja sateinen. Kun tulimme kotiin, alkoi paistaa aurinko. Aivan mahtavaa... Kun vain jaksaisi vielä vääntäytyä ulos nautiskelemaan siitä.

Olen kuitenkin lepoa vailla. Nimittäin, sain jostain virtaa ruveta siivoamaan... Sängyn toinen puoli on edelleen täynnä kamaa, mutta iso arkistokaappi ja toinen lehtikaappi on nyt tyhjätty ja siivottu. Siinä meni kauan. Tämä sänky kyllä tyhjenee nopeasti, kunhan vain innostun. Mutta nyt ei juuri ole virtaa. Aion ottaa pienet tirsat, kun tytöt menivät naapuriin leikkimään.

Oli sen verran aikainen herätys ja työntäyteinen päivä, että tosiaan väsyttää. Uinkin jonkin verran enkä vain lillutellut lasten altaassa. Joten kaipa tässä nyt saisi oikein oikeata vapaatakin jo viettää. Miksi pitää tuntea huonoa omaatuntoa siitäkin, jos ei koko ajan tee jotain??

Ehkä minä vain haluaisin nuo kaikki rästihommat eli järjestelyt ja siivoamiset pois päiväjärjestyksestä ennen lomaa. Lomalla saisi sitten oikein oikeasti lomailla eikä miettiä, mitä kaikkea pitäisi saada aikaiseksi. Viime kerralla eli viime kesänä osa lomasta meni niin, että mietin monta päivää, että pitäisi ja pitäisi ja lopulta olin itseeni tosi tyytymätön, kun en saanut mitään aikaiseksi. Noh, nyt kyllä aion tosissani lomailla, koska en ole kovasti ollut vapailla enkä laiskotellut.

Eli siis: nyt kone kiinni ja unta kaaliin.