Joopa joo... Viime yö oli vaikea, heräsin oksentamaan.

Aamulla soitin töihin ja ilmoitin, etten taida päästä töihin. Vastaus oli, että voi nyt paska. Jep jep. Tällaista asennetta nyt sitten enää kaipasinkaan, kun olen viettänyt yöni vessanpöntön vieressä. Eli ei saisi sairastaa. No, otin yhden päivän sairauslomaa ja menen sitten huomenna vaikka pää kainalossa töihin.

En ole ikinä, milloinkaan kokenut olevani korvaamaton enkä ole sellaiseksi halunnut. Miksi sellaiseen ajattelumaailmaan pitää ihmiset ajaa. Mikä on tärkeätä, ei ainakaan työntekijöiden terveys. En ole ikinä ollut näin sairas kuin tässä työpaikassa. Yritän tehdä työni hyvin ja tunnollisesti, mutta viime kesästä lähtien on vain piruiltu ja annettu ymmärtää rivien välistä, että olet muuten tosi huonosti hoitanut hommasi.

Jos mikään ei riitä, niin se ei riitä. Jotain on tehtävä, että tästä pahasta olosta pääsee pois. En tiedä... Ainakin aion nyt hakea opiskelemaan... Yksi opiskelupaikka minulla on, mutta sieltä valmistuu tähän ammattiin, jossa jo olen. Enkä todellakaan halua tehdä näitä töitä enää missään firmassa, koska ihmisen jaksamisella ei tunnu nykyään olevan mitään merkitystä. En jaksa olla töissä 24/7. En, vaikka haluaisinkin. Mikään ei ole niin tärkeätä, ettei se voisi odottaa niin kauan, että ehdin töihin. Tai jos on, niin sitten minulla pitää ainakin olla sijainen. Ei tästä näin mitään tule. Soitin työkaverille ja puhuimme melkein tunnin asiasta... Paine on hänelläkin ihan yhtä paha, ellei vielä pahempi kuin minulla.

Mitään tälle asialle ei kuitenkaan oikeastaan voi tehdä, koska pomon asenne on, että sairastaa ei saa eikä töistä olla poissa. Asioiden pitää vain hoitua, vaikkei niille töille olisi tekijää.

Noh... En ole oksentanut kuuden jälkeen, joten eiköhän tämä tästä. Huomenna taas uusin, avoimin ja tervein mielin tarttumaan töihin.