Juu, olipahan kova tauti. Enkä oikeastaan ole vieläkään täysin kunnossa. Toipilaana aloitin työt maanantaina. Tiukkaa on tehnyt, jos suoraan sanotaan.

Tänään pitäisi saada työt päätökseen klo 23 mennessä. Toivossa on hyvä elää... Sitten suljen puhelimen kolmeksi päiväksi ja koetan muutenkin saada täydellisen rentoutumisen aikaiseksi. Onneksi juhannuksen jälkeen on enää yksi viikko töitä. Lomaa ilman sairautta tässä kaipaakin jo. En tiedä, mistä sitä saisi ja löytäisi työnilon uudelleen. Ei minulla ollut yhtään ikävä töihin, kun olin sairaana.

Nooh. Parasta ehkä olla miettimättä näitä asioita liikaa. Nyt vain kannattaa asennoitua niin, että lepäilen ja keräilen voimia lomalla ja otan uuden asenteen asioihin sitten loman jälkeen. En jaksa enää stressata, ainakaan niin monesta asiasta kuin tähän asti.

Jotain iloa tarvitaan myös vapaa-ajalla, jota minulla ei niin kovasti ole. Eli nyt yritän keksiä edes yhden harrastuksen, mistä pidän. Ja sitten harrastaa, vaikka mitä tapahtuisi töissä ja vaikka kuinka monta kertaa olisin tavoittamattomissa, kun soitetaan. En ole kuitenkaan sitoutunut olemaan töissä vuorokauden ympäri enkä kyllä päivystämäänkään koko ajan. Silti puhelin pitäisi olla aina päällä. Aika uskomatonta. No, lomalla panen puhelimestani soitonsiirron keskuspaikalle enkä luo ajatustakaan asialle.

Taidan olla aika terve jo, kun tällaista uhoa löytyy, heh.