Nuorimmaiseni nukahti kesken lauseen eli taitaa tämä pimeys vaikuttaa lapsiinkin.

Toinen lapsi leikkii naapurissa ja minä sitten ihmettelen elämää. Pesukoneen äsken täytin kuraisilla pihavaatteilla (tällä kertaa ei vain lasten vaatteilla, vaan sain lisätä omatkin kamppeeni joukkoon).

Tänään tosiaan tuntuu siltä, etten taida jaksaa edes linnoittautua sohvalle katsomaan telkkaria. Jos vain menisinkin nukkumaan aikaisin, jotta herätys aamukuudelta onnistuisi paremmin.

Jaa-a, mitähän sitä elämässään rupeaisi tekemään, että olisi joskus oikein oikeasti mukavaa?! Ha, siinäpä kysymys, jota en varmasti ainoana mieti. Minulla vain ei pitäisi olla mitään valittamisen aihetta, koska elämä on tasaisen rauhallista...