Vappu oli ja meni.

Töistä ei ilmeisesti olisi saanut olla poissa vappunakaan... Meinaan olin tulossa vasta tänään iltaan töihin, kun on keikka klo 19, mutta puolikymmeneltä, kun olin lenkillä, soi puhelin. "Täällä on se ja se, ja nyt olis kuule sellaista asiaa, että vappuhan on jo mennyt, mutta voihan tämän jälkikäteenkin tehdä..." No niinpä.

Voihan sen, kun vain olisi tekijä. Ja se tekijä oli sitten minä. Ei muuta kuin soittelemaan ja perumaan muut menot - ja töihin. Noh, se työ on nyt vihdoin tehty, mutta nyt on sitten tätä ns. luppoaikaa siihen seitsemään asti. Joopa. Voisihan sitä ihminen aikansa paremminkin käyttää.

Ei vain huvita lähteä tuonne ihmisten joukkoon nyt, kun tiedän, että sitä papatusta taas klo 19 -tilaisuudessa riittää. Yritän henkisesti valmistautua nyt siihen eli tyhjätä pääni kaikesta muusta.

Plääh... Olisinkohan mä koskaan tai mihinkään ikinä tyytyväinen? God only knows... But won't tell.