Sain osan tekemättömistä töistä tehtyä tänään aamutuimaan. Hyvä niin. Nyt on taas helpompi hengittää...

Tytöillä oli yövieraita. Jotenkin sellainenkin aina jännittää. No, yritin tietoisesti eilen illalla unohtaa kaiken muun kuin tytöt ja heidän tarpeensa. Vein heidät jopa vuokraamaan filmin, jotta saavat jotain tekemistä itselleen illaksi. Itse katsoin Al Goren Epämiellyttävä totuus -dokumentin. On siinä fiksu mies, jota kukaan ei ole ottanut todesta. Mikähän meitä ihmisiä vaivaa? Mitä ihmettä me voitamme sillä, että tuhoamme lapsiltamme maailman? Vain ja ainoastaan talouden kasvun turvataksemme.. Hehee, aivan kuten Al Gore totesi, onko talouden kasvua ilman maailmaa. Niin yksinkertaista, niin yksinkertaista. Ja se vain halutaan olla näkemättä. Uskomatonta. Tekisipä mieleni sanoa, että yhdysvaltalaiset ovat itsekkäitä. Mutta sekin olisi yleistämistä.

No niin, se siitä. Pitipähän päästä vain sanomaan, koska olen yrittänyt omalta osaltani säästää maailmaa lapsilleni. Kierrätän kaiken mitä voin, ostin sellaisen auton, joka kuluttaa vähän... Pyöräilen ja kävelen, kun vain voin. En pidä valoja turhaan päällä, en lämmitä taloa liian lämpimäksi, vaan vedän villasukat jalkaan. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Mutta mitä tällä millään voi millekään, jos suurimmat maapallon tuhoajat ovat USA ja Australia. Eivätkä ne ilmeisesti edes aio tehdä asioille mitään.

Niin, taisin jo sanoa, että se siitä. Taisinpa minäkin vihdoin taas innostua jostakin, hih.

Nooh. Elämä on. Ja sitten se loppuu. Kunpa lapseni saisivat elää elämän ilman suuria luonnonkatastrofeja. Utopistiselta tuntuu toivoa niin.