Lapsi kuumeessa. Juuri juuri... Töihin on silti illaksi mentävä!

Ja näin se loma sitten etenee. Kolme päivää lapsi sairastaa ja saan unohtaa kaikki omat menoni. Sitten, kun lapsi on tervehtynyt, saan saman taudin itse. Tälläinen loma sitten tällä kertaa...

Miten niin katkera? Minä vain en ole ansainnut vapaata enkä lomaa, tässä sen taas näkee. Se pitäisi vain hyväksyä.

Eiliset työt menivät helposti, vaikka myöhään. Ajelin sitten puolenyön jälkeen auraamattomia teitä kuuttakymppiä eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Talven sitten pukkasi tähän kaiken lisäksi. Jos suoraan sanon, niin olen todella tyytymätön tähän kaikkeen. Ei lomalle vapaata eikä kevättä. Eikä tietenkään terveyttäkään. Näin kai se sitten pitää mennäkin, mikäs tässä on ollessa.