Niin, kolmatta kuuria syön ja nyt alkaa olla yleiskunto sillä mallilla, ettei musta ihan nopeasti työkuntoista tule. Taas on anemia ja koko ajan väsyttää ja ärsyttää. Ja vaivaan päätäni sillä, että pian pitäisi töihin, mutten pysty, kun olo on ihan kamala.

Tänään sitten soitin toiselle lääkärille. Haluan toisen mielipiteen. Hän sanoikin, että sairausloman kesto määritellään yleiskunnon mukaan. No, katsotaan nyt sitten, miten hän määrittelee yleiskuntoni huomenna. Olen ollut 23 päivää kuumeessa ja hemoglobiini on kaiketi ollut melkoisen alhainen jo kauan, joten ei taida olla minusta hetkeen töitä tekemään. Eikö olisi riittänyt, että sairastin yhdeksän kuukautta anemiaa ja kävin sen koko ajan töissä? Miksi vielä keuhkokuume lisäksi?

En tiedä, kyllä nyt vain koetellaan. Jotain kai taas pitäisi itselleen tehdä. Mutta nyt en todellakaan kiirehdi töihin ja sen takia suutuinkin tälle lääkärille, joka minua on hoitanut. Hänen mielestään pari-kolme päivää riittää sairauslomaksi kerrallaan. Todella mukava soitella parin päivän välein työnantajalle ja kertoa, etten tulekaan, vieläkään. En minä jaksa. Onko se niin vaikea tajuta, etten jaksa? Olen ollut tässä tilassa nyt niin kauan, etten tule kuntoon millään antibioottikuurilla. Ja kaiken huippu tässä on se, ettei paraneminen ole edes lähtenyt käyntiin. Entä sitten toipumisaika? Siihen lääkäri ei anna mahdollisuutta. Nytkin mietin koko ajan, että ensi viikolla pitäisi töihin, mutta tiedän, etten jaksa.

Toivotaan, että tämä toinen lääkäri KUUNTELEE, mitä minulla on sanottavaa ja tajuaa, että nyt olisi ehkä aika antaa minun levätä. Kunnolla.Pakkohan se on myöntää, että olen polttanut itseäni molemmista päistä kauan aikaa, mutta minkäs teet...

Noh. Huomenna on ehkä hieman paremmin. Ainakin, jos lääkäri ymmärtää, mistä minun taudissani on kyse. Katsotaan...