Olen kertakaikkisen väsähtänyt taas. Ei huvita niin yhtään mikään. "Kaikki" ovat sairaina ja minäkin sairastun pian, kun on niin paljon töitä. Ei jaksaisi tällaista tahtia enää.

Pian pitäisi olla vapaata, mutta sekään ei ole vielä varmistunut. Tarvitsisin niin kovasti oikein kunnon rupeaman sitä vapaata, niin ettei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa tekemättä jääneistä töistä. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa tajuta, ettei kukaan, siis ei kukaan, ole korvaamaton.

Antakaa mun levätä!! Mä tarvin tauon.