Olipas mukava viettää kaksi perättäistä vapaapäivää. En kyllä tiedä, mitä tästä työpäivästä tulee, mutta parempi varmaan, etten sitä pahemmin mietiskele. Juon nyt kupillisen kahvia ja katson päivää uusin silmin sen jälkeen...

Aloitin muuten lasteni kanssa kuukauden kestävän karkkilakon eilen. Jotenkin tuntuu, että itsensä pitää haastaa edes johonkin. Samalla päätin kokeilla, onko vähäisestä jumppaamisesta oikeasti mitään hyötyä. Päätin siis tehdä 15 minuutin jumppaohjelman joka päivä kahden viikon ajan. Aina samat liikkeet ja aina samalla vastuksella. Jos ei siitä mitään hyötyä ole, niin ei ainakaan mitään haittaakaan, heh. Kun en kerran nykyään enää ehdi lenkille kuin vapaapäivinä, jolloin ei huvita eikä oikeastaan jaksakaan, on pakko keksiä jokin toinen keino pitää linjat kunnossa... Ärsyttää kyllä se, etten ikinä ehdi tai jaksa liikkua kunnolla. Luulen, että sairastamiseni johtuu paljolti siitä, etten liiku tarpeeksi. Ennen olin himoliikkuja ja tein vielä kaiken lisäksi ruumiillista työtä. Tässä työssä ainoa ruumista rasittava hetki on, kun kyhjötän ruudun takana ja rutistan rintakehää pienelle kerälle.. Järjetöntä.

No, pitää nyt katsoa, mitä saan aikaiseksi. Jos vaikka se alanvaihto vielä kypsyisi ajatuksista teoiksi. Toivossa on hyvä elää. Mutta nyt ryhdyn töihin.