Olen vapaalla, mutta sairas. Kuume nousi jo maanantaina, mutten suostunut huomaamaan sitä. Eilen sitten oli pakko lähteä pois töistä ennen aikoja ja työt ovat sitten tekemättä. Tänään en ole jaksanut tehdä niitä pois, joten huono omatunto soimaa jälleen. On tämä järjetöntä. Se, että tekisin tekemättömät työt nyt pois, helpottaisi oloa sen verran, että voisin olla hyvällä tuulella loppuvapaan.

En vain jaksa.

Jotenkin on sellainen täydellinen pysähtyneisyyden tunne. Mikään ei huvita, ei yhtään mikään.

Lakanat pitäisi pistää koneeseen, mutta ensin sieltä koneesta pitäisi ottaa märät, puhtaat vaatteet pois ja ripustaa ne kuivumaan. Plääh. Tein sen jo aamulla, joten on kai liikaa vaadittu, että tekisin sen vielä iltapäivälläkin. Toisaalta tämä kuume nyt kyllä pilaa tämän vapaan ihan täydellisesti muutenkin. Tekisi mieleni valittaa ihan koko ajan.

En vain saa itsestäni yhtään mitään irti. Työhön tarttuminen on hävinnyt, enkä tiedä minne. Tämä huolestuttaa minua, koska en ole koskaan kuitenkaan ollut saamaton. Nykyään tunnen itseni tosi usein saamattomaksi enkä kestä sitä.

Jaa-a. En edes usko, että innostuneisuuteni palaa loman jälkeen. Ehkä tosiaan pitäisi nyt ruveta tekemään jotain elämällään. Hah. Tähän asti on tultu ja taisteltu, että pääsen tällaiseen tilanteeseen elämässäni. Sitten joudunkin huomaamaan, etten olekaan tyytyväinen. Ei ole helppoa ihmisen elämä.