Ajelin eilen ystäväni luota liki neljä tuntia talvimyrskyssä. Lunta tuli joka suunnasta eikä tietä lopulta enää näkynyt. Tavallisesti matkaan menee noin kaksi ja puoli tuntia, mutta nyt oli pakko ajella kieli keskellä suuta.

No, onneksi selvisin hengissä ja kaikin puolin vahingoittumattomana... henkisiä voimia matka vaati. Olin melko väsynyt illalla, kun yöunet lauantain juhlimisen jälkeen jäivät kolmeen tuntiin. Hauskaa meillä oli.

Tänään on todella pitkä päivä töissä eikä jaksaminen vielä tänäänkään ole kovin huippua. No, ensimmäinen tapaaminen on jo takana, toista odotellessa. Syömässä pitäisi varmaan tänään käydä, jotta jaksaisin iltaan asti. Nooh. Pitää nyt katsoa, tuleeko tässä edes nälkä.

Vähän on kyllä omituinen olo. Aivan niin kuin päässäni ei liikkuisi ajatustakaan... heh. Se on hyvin paljon mahdollista.